Dokaus koskettaa Suomessa jokaista

Katri Ylisen kirja Aamu ilman darraa on kirja siitä, kun nuori pärjääjä tajuaa tykkäävänsä alkoholista liikaa.

Riikka Suominen
Riikka Suominen

--

Kun Katri Ylinen ehdotti kirjaa raitistumisestaan, eivät kustantamot innostuneet. Juomisesta ja sen lopettamisesta oli Suomessa kuulemma kirjoitettu jo hyllymetreittäin. Onneksi Into Kustannus ajatteli toisin.

Aamu ilman darraa on nyt ilmestynyt. Se kertoo Ylisen, kaksikymppisen pärjääjänaisen viinanhimosta ja siitä, miten dokaaminen kääntyy lopulta niin tuhoisaksi, että Ylinen päättää irrottautua siitä.

Vaikka jotkut kustantamot muuta luulivat, kirja on uniikki. (Myönnettäköön että ainoa alkoholismikirja, jonka muistan aiemmin lukeneeni, on Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa. Mutta lehdistö on referoinut niin paljon edelmannien, loirien ja kumppaneiden dokauskirjoja, että luulen tietäväni tyylilajista jotain. *Esim. että perinteisesti siinä korostuvat eritteet, toilailut ja vauhti. Aamu ilman darraa erittelee sen sijaan tunteita ja pelkoja.) Ylinen nimittäin kuvaa elämää, jossa hän on pakonomaisesta radattamisestaan huolimatta erittäin toimintakykyinen: työskentelee eduskunnassa ja järjestelee seminaareja.

Poikkeuksen kaanoniin kirja tekee siinäkin, että Ylisen onnistuu katkaista kierre, ennen kuin kurkusta on vedetty koti, duunipaikka ja terveys. Tämä rajaus on merkittävä, koska perinteinen “totuus” päihderiippuvuudesta kuuluu, ettei se katkea ennen pohjakosketusta. Ylisen tarina on lohdullinen siksi myös heille, jotka seuraavat dokaamista vierestä. Alkoholisti voi, jos hän itse haluaa, raitistua jo aiemmin.

Ylisen teksti on hauskaa ja riipivää. Lukiessa tuntee sympatiaa kaikkia meitä ihmisiä kohtaan, jotka hapuilemme kohti toisia, vaikka riittämättömyys korventaa. Pohdinnat tylsyydenpelosta tai vieraille juttelemisen jännittämisestä koskevat muitakin kuin heitä, joille viina on ongelma.

Oma juomiseni on ongelmatonta. Aivoni eivät innostu etanolista, joten minun on helppo siirtyä kahden kuoharilasin jälkeen kokikseen. Mutta vaikka alkoholismi ei vaivaisi henkilökohtaisesti, kirjalla on annettavaa. Suomalainen kulttuuri ja sosialisointi on nimittäin niin läpeensä viinan voitelemaa, että dokaaminen koskettaa jokaista. Ylisen kirja on hyvä kommenttiraita tästä ilmiöstä. Se antaa yhden selityksen sille, miksi valtaosa ihmisten yhdessä viettämästä vapaa-ajasta halutaan olla päihteiden vaikutuksen alaisena. Se nostaa esille myös ilmiön, jossa viina voitelee tiet duunipaikkoihin tai muihin huipputilaisuuksiin.

Katri Ylinen on luonut yhdessä Laura Wathénin kanssa Darravapaa-yhteisön. Se on suomalainen vastine kansainväliselle sober curious-ilmiölle, kehitykselle jossa nuoret ihmiset valitsevat käyttää aikansa, energiansa ja rahansa muuhun kuin päihteisiin. Minua on Darravapaan podcasteissa ja somepostauksissa kiinnostanut ennenkaikkea pohdinnat siitä, millä rentoutua ja nousta arjen yläpuolelle ilman humalaa. (Klikinsäästäjä: tanssi, seksi ja hyvä seura.)

  • Lause lisätty 15.8.2022

--

--

Helsinki based writer and climate activist. My first novel Suhteellisen vapaata is out now (Otava)