Ensimmäinen kesäpäivä normalisoi monisuhteita
Monisuhteet ovat valtavirtaistuneet. Tuoreessa avioromaanissa avointa suhdetta pohditaan neutraalina tapana pelastaa liitto.
Ensimmäinen kesäpäivä (Otava 2022*) on romaani keskipitkän avioliiton loppukaarteesta. Päähenkilö (nainen) haluaisi onnistua, mutta parhaat aikeet, seksilelu, yhteiset lounaat, muutto, pariterapeutit, suhteen avaaminen tai toinen lapsikaan eivät helpota tilannetta.
Kirjassa monisuhteet esitetään normaalina vaihtoehtona.
Romaanissa itselle oli erityisen hauskaa, paitsi se, että Anna Alanko on rakas ystäväni, myös että siinä monisuhteet esitetään normaalina vaihtoehtona.
Kirjan avioliittoa varjostaa päähenkilön puolison sivusuhde opiskelukaveriin. Vaikka suhde alkaa erityisen kivuliaalla hetkellä, niin kolmiodraamaa kuvataan lakonisesti. Päähenkilö innostuu jopa näkemään puolison sivusuhteen vapaakorttina omiin seikkailuihin.
Monogamiaan suhtaudutaan harvinaisen epäjuhlavasti. Olisi mukavampaa, jos puoliso viihtyisi kotona eikä heilastelemassa, mutta ehkäpä hän pian palaa. Tai kuten Alanko kirjoittaa “Sanon puolisolleni, että en jaksa yrittää elää hänen kanssaan ennen kuin hän on tavannut opiskelukaveria kyllikseen.”
Kirjassa avioeroa kokeillaan estää tutustumalla polyamoriaan ja avaamalla suhde. Romaanissa on ihana kuvaus miten pääpari neuvottelee määräaikaisesta avaamissopimuksesta. Saako oikein etsimällä etsiä muita suhteita? Saako mennä Tinderiin?
Ennen kaikkea Ensimmäinen kesäpäivä (meinaan aina kirjoittaa eksäpäivä, mikä olisi osuva typo) onnistuu ravistelemaan avioliitto- ja perhemyyttejä. Mutta itselle oli myös ihana kokemus lukea arkipäiväistä kuvausta monisuhteista. En yleisesti ajattele kuuluvani mihinkään vähemmistöön, mutta kun yhtäkkiä törmää kirjallisuudessa omaan suhdemuotoonsa, tulee kyllä nähty olo.
Kaikkialla yhteiskunnassa monisuhteet eivät vielä ole valtavirtaistuneet. Pääparin tapaamat terapeutit eivät niistä puhu. Sen sijaan vastaanotoilla neuvotaan palaamaan ruotuun, masturboimaan enemmän, sinnittelemään, ottamaan aikalisä, tai vain väännellään käsiä.
Missään muissa ihmissuhteissa ei käyttäydytä niin oudosti kuin parisuhteissa.
Alangon esikoisromaanissa on viiltävää surua ja haikeutta mutta lukijana enimmäkseen nauratti. Kirja tekee jälleen näkyväksi, että missään muissa ihmissuhteissa ei käyttäydytä niin käsittämättömän oudosti kuin parisuhteissa.
Tarina avioliiton henkiinjäämistaistelusta vetää mukanaan. Itse luin kirjan yhdessä pitkäksi venyneessä illassa.
*Sain romaanista arvostelukappaleen kustantamolta.
