Jatkokurssi ilmastouutisointiin

Ilmastouutisoinnissa pitää osata kysyä jatkokysymyksiä. Muuten jutut eivät palvele yleisöä.

Suomalaismedian raportoi ilmastosta vuosi vuodelta laadukkaammin. Enää ei törmää juttuihin joissa kerrottaisiin kuumenemisen hyödyttävän Suomea tai jäätäisi kyselemään päättäjiltä heidän omista arjen ekovalinnoistaan. Mutta vielä ilmastouutisoinnissa olisi runsaasti petrattavaa.

Ekokrisii on aikamme suurin muutos ja myös medialle tilaisuus tehdä itsestään relevantti.

• Mittakaava. Ilmastopäästöjen mittakaavaa on nykyjutuissa vaikea hahmottaa. Lukijoille pitää nykyistä paremmin avata, onko 11 miljoonan tonnin päästövähennys merkityksellinen. Usein auttaisi, jos jutun yhteydessä esitettäisin käsitellyn alan nykypäästöt, uutisessa kerrottu vähennys ja verrattaisiin sitä tavoitteeseen (eli max. kahden asteen sallimaan päästöbudjettiin). Tämä on oleellisempaa kuin verrata päästöjä johonkin arkiseen “vastaa miljoonaa henkilöautolla ajettua kilometriä”.

Kuva yllä on Ylen uutisesta 8.10.2021 Se osoittaa miten suurta päästövähennystä 1,5 asteen tavoite vaatii.

• Ymmärrettävyys. Olen toimittajana raportoinnut ilmastosta melkein 20 vuotta. Iso osa median ilmastojutuista on jopa minulle todella vaikeaselkoisia. Jotta myös henkilöt jotka eivät ole perehtyneet aiheeseen saisivat tietoa ilmastokriisistä, pitää juttujen olle nykyistä selkeämpiä.Kun Iltalehti kirjoittaa että “niin sanotun AFI-direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä komissio saattaa esittää sitovampia tavoitteita vaihtoehtoisten polttoaineiden markkinoinnin kehittämiseksi” niin ihmettelen kuka pysyy kärryillä. (Nettijutusta tämä lausehirviö onkin onneksi editoitu pois.)
• Ilmastojuttujen sanasto: taakanjakosektori, päästöoikeus ja biojakeluvelvoite ovat raskaita. Koronauutisoinnissa yleisölle on ainakin yritetty opettaa termejä kuten leviämisvaihe, laumaimmuniteetti ja tartuttavuusluku. (Tosin en ole itse vieläkään selvillä mikä on kiihtymisvaihe ja onko se pahempi kuin leviämisvaihe.) Taudin kehitystä ja rajoituksia on kuvattu selkeillä päivittäisillä grafiikoilla. Samanlaista valistusta tarvitaan ilmastotoimien suhteen valtavasti.
• Medialla on vastuu asioiden laittamisessa oikeisiin mittasuhteisiin. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on pieniä ja suuria tekoja ja lukijoille on tehtävä ero näiden välillä. Formulakisojen muovipullokielto on pieni teko. Maatalouden päästövähennyksistä puhuminen ilman että mainitaan eläintuotantoa on elefantti navetassa.
• Varsinkin politiikan ja talouden toimittajien on opittava suhteuttamaan yleiset puheet ja juhlavat lupaukset konkreettisiin toimiin. Jokainen politiikan toimittaja osaa arvioida suoriltaan, että kymmenen miljoonaa euroa koulutukseen tai eläkkeisiin on mitättömän pieni satsaus budjetissa. Samalla tavalla on osattava ampua alas väite siitä, että pieni muutos vaikkapa autoilun verotukseen olisi merkittävä ilmastoteko.
  Suomen hiilineutraaliustavoite on tavoite. Polkua sinne ei ole esitetty, eikä lehdistö sitä näytä erityisesti kyselevänkään. Kun muita poliittisia päätöksiä, esimerkiksi työllisyyteen liittyen, esitellään, jätetään yhä kysymättä, miten ne sovitetaan yhteen hiilineutraaliuden kanssa. Päättäjältä pitää vaatia vastauksia suurimpiin käsillä oleviin ongelmiin eli ekokriisiin.
• Lukijoiden on voitava luottaa siihen, että jos ekokriisiä ei mainita, ei jutulla ole olennaista yhteyttä aiheeseen.
• Hiilineutraalius. Yhä useammalla valtiolla, yrityksellä ja etujärjestöllä on hiilineutraaliustavoite. Kun niistä kerrotaan, pitää toimittajien kysyä jatkokysymys siitä, millä keinoin luvattu hiilineutraalius saavutetaan. Tarkoittaako se päästöjen hyvittämistä (eli kompensointia), jolloin toiminta ei suinkaan ole päästötöntä vaan joku toinen taho vain siivoa saastuttamisen. Tai on siivoavinaan. Hyvittäminen toimii huonosti jo nyt ja kun kaikkia hiilineutraaliustavotteita aletaan hyvittämällä panna toimeen, kasvaa kompensaatioiden kysyntä niin valtavasti, etten tiedä mistä löytyy kaikki se pinta-ala metsitettävälle maalle yms. hankkeille.
• Jos hiilineutraalius tarkoittaa ydinliikentoiminnan päästöjen eliminointia, se on erinomaista! Taloustoimittajien tulee palvella yleisöä ja kertoa, millä keinoin haastateltavan lupaama hiilineutraalius toteutuu Muuten lupaukset ovat halpaa markkinointihöttöä.